Pieni vika pesukoneen piirikortissa, ja koko kampe roskiin. Todellista tuhlausta, harmitteli sähkölaitekeräykseen melko uutta laitetta tuonut isäntä.

Ja tilalle pitää hankkia uusi, joka kestää ehkä kolme kuukautta. On toki olemassa kestävämpiäkin kodinkoneita, vaan mistä tietää, miten kauan mikäkin laite palvelee.

Tietokoneen tulostin-skanneri teki tenän, kun nelivärikasetti tyhjeni, vaikka mustaa mustetta oli riittävästi ja mustavalkoinen tuloste oli tilauksessa. Ei edes skannannut enää, vaikkei siihen musteita tarvita. Se värikasetti maksaa kymmeniä euroja, melkein saman verran kuin itse printteri.

Ottaa päähän tuo tuhlaus. Koneita ei enää kannata korjata, koska kunnostus maksaa ja maksaa, ja uuden heppoisen kertakäyttökoneen saa halvalla.

Johtuuko kertakäyttöisyyden suosiminen kuluttajasta ja tuottajasta? Haluaako kukaan nopeasti hajoavaa konetta? Halpaa kyllä himoitaan, vaan eipä kalliskaan kampe aina kestä kauempaa.

 Kai se on niin, että laitteiden valmistajat ja osakkeen omistajat hamuavat aina vain lisää voittoja. On myytävä lisää ja lisää. Ei siinä ympäristöarvot paljon paina.

Olisi hienoa, jos kodinkoneissa ajateltaisiin ympäristöä muutenkin kuin viherpesuun viittaavissa nimissä. Kuinka paljon säästyisi metalleja, kun ei tarvitsisi tehdä koko ajan lisää lyhytikäisiä koneita. Ei tarvitsisi avata niin paljon uusia kaivoksia luontoa saastuttamaan. Eikä tarvittaisi kiivasta rekkarallia kuskaamaan uusia koneita kuluttajille ja rikki menneitä kuluttajilta pois.

Kirsi Haapea